Kalalaitoksen toiminta keskittyi alusta alkaen poikastuotantoon. Toiminta-ajatuksena oli tuottaa hyvälaatuisia kirjolohen poikasia jatkokasvatukseen niin kotitarvekasvattajalle kuin suurille kaupallisille laitoksille. Kalanrehun saatavuus oli alkuun ongelma, joten ensimmäiset kuukaudet kalanpoikasille syötettiin omatekoista, mm. maksasta ja jauhosta tehtyä ravintoa. Pian kuitenkin Tanskasta saatiin tehdasvalmisteista kalanrehua. Muutenkin osoittautui, että laitoksen perustaminen oli sattunut onnekkaaseen saumaan: kiinnostus uutta elinkeinoa kohtaan heräsi ja kalalaitoksia perustettiin eri puolille maata. Näin poikasten kysyntä lisääntyi. Ja jo ensimmäisen kesän kasvatustulokset osoittivat, että paikan valinta oli onnistunut kalojen kasvaessa ennätystahtia.

Vesialueen vuokra maksettiin ensimmäisinä vuosina kalanpoikasina. Poikaset kuljetettiin happivesipussissa ja ne laskettiin mm. Särkijärveen Hietalan ja Kostamon koulun rannasta sekä Suur- Onkamoon Kaivannon rannasta.

1960-luvun puolessa välissä kirjolohen mäti hankittiin silmäpisteasteella useimmiten Tanskasta. Tässä vaiheessa mäti kesti jo käsittelyä ja kuoriutuminen oli nopeaa. Valitettavasti aloittelevan yrityksen vähät pääomat tahtoivat valua näin ulkomaille. Ajan yleisenä käsityksenä oli, ettei kirjolohen haudotus Suomessa onnistuisi. Mätituotannon aloittamista hankaloitti myös kotimaisten emokalakantojen puute. Esko uskoi kuitenkin, että myös täällä olisi olosuhteita muuttamalla mahdollista saada haudotus onnistumaan. Keskeistä olisi löytää sopivan yksinkertainen menetelmä haudotuksen herkimpään vaiheeseen. Vaikein vaihe oli mädin hengissä pitäminen hedelmöityksen jälkeen: vedessä oleva humus pyrki kertyessään astiaan estämään hapensaannin ja näin tukehduttamaan mädin. Myös mätiastiaan kertyvät ilmakuplat aiheuttivat saman ilmiön.

Suoraviivaisella logiikalla Esko kehitti haudotuslaitteiston, josta edesmennyt Suomen kalankasvattajien liiton kunniapuheenjohtaja Kauno Peltoniemi kertoo kirjassaan Taistelu Kirjolohesta:

"Erikoista huomiota herättää Esko Hagmanin kirje Tikkalasta, jossa hän mm. selostaa kirjolohen haudottamista muovisaaveissa, joihin vesi johdettiin saavin pohjaan kiinnitettyjen johtojen tai putkien kautta, ja joissa kussakin mätiä saattaa olla jopa 40 litraa. Tämä kehittämäkseen mainitsema menetelmä on hyvä seuraavista syistä:

Varmuus. Vesi pakotetaan kiertämään jokaisen mätimunan kautta. Onnistumisprosentti on ollut jokseenkin sama kuin hedelmöittymisprosentti.

Mädin desinfioinnin tehokkuus. Kuolleita mätimunia ei oteta pois, homesienen tuhot estetään malakiittiviheriällä."

Kehitetty mädinhaudontamenetelmä on vieläkin käytössä kaikkialla maailmassa. Laitteet saattavat olla nykyisin teknisempiä, mutta periaatteeltaan menetelmä on pysynyt samana. Eskon onkin joskus kuultu harmittelevan, ettei tullut aikoinaan patentoineeksi keksintöään.