Pienimuotoiset kalanviljelykokeilut Matti Leikkaan kanssa Särkilahdessa viittasivat siihen, että kirjolohen kasvatuksesta saattaisi tulla joskus kannattavaa liiketoimintaa. Metsurin työt olivat taas kerran saattaneet selkäsairaan Esko Hagmanin sängyn pohjalle: jopa pakollisten toimien hoitaminen, kuten ulkohuoneessa käynti ja ruokailu, kävi vaikeaksi. Alitajunnassa muhinut ajatus ammatinvaihdoksesta alkoi konkretisoitua - metsätöiden tilalle oli löydyttävä jotain muuta!

Kuusikymmentäluvun alussa alkoi kirjolohen poikaskasvatukseen soveltuvan paikan sinnikäs etsintä. Eskolla oli selkeä käsitys siitä, millaiset olosuhteet hyvällä kalalaitoksella tulisi olla. Etsintäretket ulottuivat aina kauemmas ja kauemmas kotiseudulta.

1960-luvun huonokuntoisilla, kelirikon vaivaamilla teillä Esko teki matkaa Eetu-veljeltä lainatulla Rabeneick - mopedilla. Myöhemmin retket taittuivat Aatto Leikkaan kanssa tämän Moskovits -merkkisellä autolla. Leikas lähti mukaan ensin palkattuna kuskina, sitten lupauksella osakkuudesta mahdollisesti perustettavassa kalanviljelylaitoksessa.