Kalojen kuljetuksesta asiakkaille koitui merkittäviä kustannuksia. Esko keksikin pian kuinka ihmiset saadaan itse hakemaan kalansa: Myllyn ja Särkijärven välissä olevaan laguunimaiseen lampeen voitaisiin kaksi salmea sulkemalla saada sopiva onginta-alue.

Vuonna -66 alkoi maan ensimmäisten joukossa matkailijoille suunnattu ongintatoiminta. Tieviranomaisten kanssa käytyjen tiukkojen neuvottelujen jälkeen saatiin kuutostien varteen pystytetyksi tyylikäs mainostaulu: Karjalan Lohi, kalamiehen paratiisi.

Onginnasta tuli hetkessä suosittua. Laitokselle täytyikin pian rakentaa toinen parkkipaikka, että kaikki kävijät mahtuivat pysäköimään. Kauniina kesäpäivänä pysäköintialueella saattoi olla yhtä aikaa toistasataa avoneuvoa.

Onkijoiden keskuudessa oli monia tunnettuja henkilöitä, kuten korkeimman oikeuden presidentti Piipponen, professori Erkki Halme sekä monia nykyisinkin kuuluisia viihdetaiteilijoita kuten Markku Aro, Kirka ja Danny. Palvelujen parantamiseksi rakennettiin pyöröhirrestä pieni kahviorakennus, josta vuokrattiin onkia, virveleitä ym. tarvikkeita. Kesäaikana ongintapaikka antoi mieluista työtä usealle opiskelijatytölle.

Perheen lapset olivat - joskus innokkaasti ja joskus vähemmän innokkaasti - mukana palvelemassa asiakkaita. Työtehtäviä olivat mm. rehumurujen koukkuun laitto, onkien vuokraus ja kalojen punnitseminen. Jännittävin puuha oli "kalasalapoliisina" toimiminen. Onkijoilta veloitettiin maksu vain saaliin perusteella, itse kalastelu oli ilmaista. Osa onkijoista oli kuitenkin enemmän kiinnostunut itse pyydystämisestä ja kalan saatuaan pyrki vapauttamaan kalan takaisin veteen. Tästä kärsivät tietenkin kalat ja yrityksen liiketoiminta. Esko opastikin lapsiaan, että "katsokaa vähän niiden turistien perään, ettei kukaan vaan päästä kaloja karkuun". Ja usein pieni salapoliisi joutuikin heristelemään sormeen ja komentamaan : "Kaikki tarttuneet kalat pitää ottaa."